mun synttärit

Mulla oli tosi kivat 18 vuotis synttärit! Maanantaina aamulla satoi ja ukkosti oikein kunnolla ja meidän puhelimiin ja televisioon tuli tornado varotus. Mutta vieraat tuli silti neljän maissa meille ja vietettiin sisällä aikaa. Syötiin, jutskailtiin ja avattiin mun lahjat. Sain kyllä tosi kivoja lahjoja! Kun sade vähän hellitti mentiin altaaseen uimaan. Sen jälkeen alotettiin pinatan rikkominen. Se oli yllättävän vaikeata. Luulin, että mä rikoin jo sen heti, mutta sain vaan huitaustua siltä jalat. Emilie ja Mo jäi vielä meille yöksi kun muut lähti ja käytiin vielä istumassa altaan kuumassa osuudess yöllä. Aamulla lähdettiin Schlitterbahniin, elikkä vesipuistoon. Vielä satoi aamulla, mutta päivän mittaan alkoi paistaamaan. Oli tosi kivaa kaikkien vaihtareiden kanssa ja nauroin kyllä niin paljon. Tulomatkalla oli vielä vähän sateisen näköstä ja nähtiin kaksoissateenkaari mistä syynä viimeinen kuva. Illalla sitten heitettiin Emilie ja Mo kotiin ja itkettiin, koska se oli viimeinene kerta kun nään Emilien täällä ja Monki tuun näkeen vaan kerran mun host-siskon valmistujaisissa. Emilietä tuun vielä näkeen kesälläkin kyllä kun hän asuu niinkin lähellä kun Norjassa.

Kaikki sai mut kyllä tunteen itteni tosi spesiaaliks mun synttäreillä. Oli aivan huippua. Nyt on tosi epätodellinen ja haikea ja surullinen olo, koska lähen ihan kohta. En malta odottaa kun koulu loppuu, mutta en halua lähteä. Mun host-siskokin rupesi kyynelehtiin yksi päivä koulun jälkeen kun tajusi, että lähden kohta. Ihan hullua. Ensi viikolla (mikä on jo ihan kohta) voin sanoa, että ensi viikolla olen kotona. APUA! Ei tätä voi sanoin kuvailla.

prom

Menin promin seitsemän muun vaihtarin kanssa niiden kouluun. Valmistauduttiin viiden vaihtarin voimin ja meitä meikkaaman tuli kaksi aluevalvojan perhetuttua. Itse prom alkoi kahdeksalta. Oli tosi kivaa, tanssittiin tosi paljon ja käytiin sitä ennen puistossa otsamassa kuvia. Ja promia ennen käytiin myös syömässä aasialaisessa ravintolassa, missä ne valmisti ruoan meijän pöydässä ja tarjoili siihen suoraa lautaselle.Ne teki siitä sellasen shown. Ja oli tosi hyvää. Prom paikkana oli tosi hieno hotelli ja niillä oli paljon naposteltavaa ja juotavaa.Ja photo booth juttuja. Meni kyllä tosi nopeasti aika tanssiessa ja kavereiden kanssa jutskaillessa. Promin jälkeen mentiin yöksi sveitsiläiselle.

Kaiken eniten kyllä tulee ikävä tulee vaihtareiden kanssa hengailua.

Mä en tykännyt yhtään miten mun hiukset näytti edestä. Noista kiharoistakin tuli jotenkin kummalliset. Osa syynä on varmaan kun kampaaja leikkas mun hiukset ihan tasapaksusti. Mutta oh well.

lennot

Sain eilen vihdoin mun lennot! Ja mullakin sitten vaihtui läthöpäivä niin kuin vaikka kuinka monella muullakin. Mun alkuperäinen lähtöpäivä oli siis 6.6. mutta nyt lähden 9.6.Kotona siis olen 12.6. Ei se nyt ole kuin kolmen päivän eron ja nyt pääsen mun host-siskon valmistujaisiin ja pääsen samalle Year End Campille mun kaverin Suomesta kanssa. Mutta sitten en pääse samalle kun mun yksi vaihtarikaveri täältä...

Kun sain sen sähköpostin, mulle tuli se sama jännitys kun tuli lähtiessä tänne. Pitää taas alkaa selvittelemään matkalaukkujen painorajoja sun muita. Nyt kun mulla on yksi ylimääräinen matkalaukku, niin joudun maksamaan siitä aika paljon... Yhteensä ainakin satanen menee niihin laukkujen kuljettamiseen. Pitää vielä katsoa mikä on kaikista halvoin tapa.

äitienpäivä

Tänään mä loikoilin altaan vierellä, uin, otin aurinkoa, luin ja join omenalimppaa. Host-sisko oli töissä ja muut asioilla, niin se oli vaan minä ja koirat, jokka myös tykkäsi uida. Pääsin käyttämään vihdoinkin mun beachcoveria, jonka ostin jo kotoa viime kesänä. Kuvista näkyy kuinka en vieläkään ole saanut rusketusta, huoh.Outoa oli, että vaikka olin koko päivän pihalla, en palanut muualta kuin yhdestä pienestä nurkasta mun silmänvieressä, haha. Siinä makoillessani lensi pari lentokonetta mun ylitse ja toisen ohi kulkiessa mä vaan oikeesti pysähdyin tuijottamaan sitä ja kuvittelin niitä kaikkia ihmisiä sen lentokoneen sisällä mikä näytti niin pieneltä siellä taivaalla. Ja mä tajusin kuin nopeesti mä istuisin taas siellä itse. Olin siinä hetkessä tosi onnellinen kaikesta ja tästä kokemuksesta, mutta kauhuissani, että se oli jo lopussa.Onneksi pääsen elämäni aikana lentämään ja matkustamaan vielä monet kerrat, seuraavan kerran jo heti kesäkuussa Norjaan. 

Tässä meni suunnilleen kuuteen asti ja sen jälkeen syötiin kunnolla, host-äitin äitikin tuli kylään. Katseltiin walking dead (mistä mun host-äitin äiti tykkää kovasti, mikä on musta hassua, kun se on niin raaka ohjelma) Näytettiin meijän prom mekot ja nyt kirjoitan tätä ja olen valmis menemään kohta nukkumaan.

Tänään äitien päivänä mulla oli toki ikävä äitiä ja toivoin, että oisin voinut viettää sen mun oman äitin kanssa, mutta toisaalta ikävöinhän mä sitä joka päivä ihan yhtälailla, ei juhlapäivä sitä sinänsä muuta. Äiti on mulle joka päivä tärkeä<3

4 viikkoa jäljellä

Olin eilen etsimässä prom kenkiä ja olkaimettomia rintsikoita mekkoa varten. Löysinkin, ja olen todella ylpeä itsestäni, etten ostanut kun yhden ylimääräsen vaatekappaleen. Ostin valkoisen perus crop topin ja maksoi vaan jonkun 10 dollaria. Kengät löysin vain 12:lla dollarilla ja rinsikat taas kallemman puoleiset VS:ltä. Laitan kuvia mekosta ja kengistä sitten kun on promin aika.

Miten musta tuntuu, että koti-ikävä on iskenyt mulle enemmän tässä vuoden loppupuolella. Ehkä kun tajuan, että voi vitsit, kohta olen taas kotona. Nämä viimeiset viikot tuntuu toisaalta vähän turhalta kun on vaan koulua, paitti sitten mun synttärit ja prom. Meillä oli tällä viikolla keskiviikkona STAAR testit, elikkä sellaset isot kokeet, mikkä junioreiden kohdalla ainakin käsittääkseni määrittää valmistuuko lukiosta vai ei. Ja mullehan tällä kokeella ei ole mitään hyötyä, mutta jotenkin sitä ne ei ymmärrä siellä koulussa. Mun piti sitten istua siellä neljä tuntia kokeessa, johon vaan arvasin kaikki vastaukset. Ärsyttävää. Ja maanantaina ja tiistaina oli muilla luokka-asteilla paitsi senioreilla kokeet. Tämän takia meillä muillakin oli erilainen lukujärjestys ja ei tehty yhtään mitään.

Tänään heräilin suht. myöhään ja mun host-sisko kokeili mulle prom hiuksia. Mun pitää tehä tämä ensi kerralla sitten itse, en tiedä onnistuuko. Meikkiäkin vähän harjoittelin. Katotaan ny miten ne kaikki onnistuu. Mekkokin pitäisi vielä käydä lyhentämässä.

Eilen mulle tuli tosi ikävä mun parasta kaveria ja sitä, että voi täysin huolettomasti olla jonkun kanssa ja nauraa. Vaikka onkin muita vaihtareita keille voi jutella asioista ja ne tietää miltä musta tuntuu, niin silti välillä tulee aika yksinäinen olo.

Mä en ole vieläkään saanut mun lentotietoja. Kuulin, että joillakin on vaihtunut päivät. Musta aika tyhmää, että ne vaihtelee niitä, kun kerta jos itse haluaa vaihtaa niin joutuu maksamaan. Haluaisin jo tietää mun lentoyhtiön, että voisin alkaa katselemaan kuinka paljon rahaa mun pitää säästää esim. ekstra matkalaukun tuomiseen ja sun muuta. En malta oottaa taas päästä lentokentälle ja lentokoneesee, mä niin rakastan matkustamisessa myös sitä itse lentokenttäelämää haha.

5 viikkoa (ja risat) jäljellä

Maailman huonoin bloggaaja ilmottautuu! Mut hei mulla on kunnon syy; adapteri ei toiminut. Mutta mun kaveri onneksi lähetti mulle adapterin, joten pystyn taas käyttämään läppäriä. 

Mulla lyö ihan tyhjää kun yritän miettiä miten selittää, miltä musta tuntuu, että vuosi on jo lopussa. Siis ihan oikeesti vastahan minä tänne tulin! En voi käsittää. Tuntuu, että aika on mennyt aivan käsittämättömän nopeata, mutta silti tuntuu, että olin ihan erilainen vuoden alussa. Ja elämä Suomessa tuntuu niin kaukaiselta jotenkin. Olen kyllä todella innoissani kotiinpalustakin! Tiedän, että pitäisi keskittyä näihin loppuaikoihin ja blaa. Ja kyllä mä nautinkiin tästä loppuajasta! Ensi maanantaina on enää 5 viikkoa ja se menee aivan järjettömän nopeesti. Niin meni tämä viimeset 5 viikkoa kans. Nyt kun on enää näin vähän aikaa, mun ajatukset harhailee enemmän ja enemmän kotiin. Olen alkanut suunnitella kesää ja pakkailua. Mun sydän varmaan oikeasti pysähtyy kun nään mun perheen lentokentällä. Ihan oikeasti siinä mun edessä, ei tietokoneen ruudulla. Tämä oli/on todella iso juttu mun elämässä. Nyt se on jo lopussa ja suunta kohti uusia haasteita. 

Mutta mulla on vielä ainakin prom, mun synttärijuhlat ja washington odotettavissa täällä! Musta tuntuu ihan huipulta, kun huomaan kuin olen tähän perheeseen päässyt sisälle ja miten pärjäsin maailman toisella puolella ihan yksin. 

Noh, palaillaan!

Austin

Tästä nyt on jo pikkasen aikaa, mutta oltiin tossa parisen viikkoa takaperin mun host vanhempian ja Emilian (suomalaisen vaihtarin) kanssa Austinissa. Austin on jonkun parin tunnin ajomatkan päässä ja Teksasin pääkaupunki. Lähdettiin lauantaina aikasin aamulla liikkeelle. Piti meinaan ehtiä jonottaan ravintolaan. Austinissa on maailman parhaammaksi barbeque paikaksi arvosteltu paikka nimeltä Franklin barbeque. Ei se nyt todellaakan näyttänyt mitenkään ihmeelliseltä näyttänyt, kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy. Mutta suosittu kyllä oli! Oli meinaan pitkä jono. Siitä jonottamisesta oli tullut aika olennainen osa tästä ravintolakokemuksesta. Ihmisillä oli tuoleja (meilläkin) ja juomia aloteltiin (ei meillä). Mikäs siinä aurinkoa ottaessa. Odoteltiin suunnilleen kuusi tuntia, mutta yllättäen tuntui paljon lyhyemmältä. Lopulta päästiin syömään ja se menikin sitten nopeaa. Syötiin ribs ja brisket (en tiedä mitä suomeksi) ja oli todella hyvää. Ei turhaan ole kehuttu paikka! 

Jatkettiin siitä capitaliin ja illemmalle mentiin istumaan ja odottamaan vähän lisää, tällä kertaa lepakoita. Sinne keräänty myös paljon niitä katsomaan, mutta oli vähän pettymys. Kuviteltiin, että ne olisi sieltä jotenki isona ryhmänä hujahtanu, mutta niitä tuskin näki.

Yö nukuttiin hotellissa ja seuraavana päivänä mun host isä meni juoksemaan, en muista kuinka pitkä matka se oli, mutta aika pitkä. Siellä oli aina tietyn välimatkan päässä livebändejä. Minä, Emilia ja mun host mom käveltiin oikoen, kuunneltiin bändejä ja käytiin syömässä.

Lähdettiin tämän jälkeen aika pian ajelemaan kotiin.